Viime päivinä on herännyt keskustelua siitä, miksi niin harva yrittäjä haluaa kasvattaa yritystään isoksi. Huoli on aiheellinen, sillä suomalaisten yritysten kasvutavoitteet ovat pysyneet vaatimattomalla tasolla 2000-luvun alusta lähtien, ja työnantajayritysten määrä on vähentynyt vuodesta 2014 lähtien.
Yksi syy tähän kehitykseen on esitetty olevan yrittäjyyttä tukevan rahoituksen niukkuus, yrittäjyyskoulutuksen puuttuminen tai työntekijöiden palkkaamisen vaikeudet. Vaikka nämä tekijät voivat osaltaan hidastaa kasvua, kansainvälisessä vertailussa Suomen vahvuudet ovat itse asiassa juuri yrittäjärahoituksen saatavuudessa ja yrittäjyyskoulutuksessa. Vuoden 2022 GEM-raportin (Global Entrepreneurship Monitor) mukaan Suomi on ensimmäisellä sijalla yrittäjärahoituksen saatavuuden ja yrittäjyyskoulutuksen osalta kansainvälisessä vertailussa. Kuitenkin samanaikaisesti työnantajayrittäjien ja korkeaan kasvuun tähtäävien yrittäjien osuus ovat alhaisimmat Suomessa.
Yrittäjyyskenttämme heikkoudet liittyvät kulttuurisiin ja sosiaalisiin normeihin. Vuoden 2022 GEM-raportin mukaan Suomen suurin este yrittäjien kasvuhalukkuudelle on epäonnistumisen pelko.
Ongelma kiteytyy siihen, että meillä Suomessa on edelleen hyvin erikoinen suhtautuminen yrittäjyyteen. Taloudellisesti menestyneistä yrittäjistä luodaan jotain sankarikuvaa, kun taas yrityksensä lopettaneita tai konkurssin tehneitä leimataan epäonnistujiksi, joiden häpeää ylläpidetään tiukalla lainsäädännöllä. Esimerkiksi konkurssin tehneen yrittäjän on erittäin vaikea saada uutta yritystä ennakonperintärekisteriin tai saada edes yritystiliä. Tämä luo ympäristön, jossa yrittäjiä jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Tällainen ilmapiiri ei kannusta yrittämään eikä ottamaan riskejä, sillä epäonnistumisen pelko on liian suuri.
Yrittäjämäisen kulttuurin rakentaminen edellyttää, että myös lainsäädäntömme ja normimme tukevat kokeilukulttuuria. Yrittäjyyden vahvuus syntyy kokeilevasta ja monimuotoisesta ajattelutavasta, jossa uudistusta haetaan aktiivisesti. Tähän prosessiin väistämättä kuuluu osaksi, että uskalletaan myös epäonnistua.
On ymmärrettävää, että suomalaisyritysten kasvutavoitteet ovat pysyneet vaatimattomalla tasolla, kun epäonnistumisesta rangaistaan häpeällä ja sulkemalla pois yrittäjyyden kentästä. Tämä on ihan keskeinen ongelma, joka pitäisi tunnistaa, kun kasvua halutaan.
