Hesarissa oli tänään juttu siitä, mikä amiksessa oikein mättää. Jo pelkästään artikkelin otsikko kertoo kaiken oleellisen – media, päättäjät ja poliitikot eivät arvosta ammatillista koulutusta. Jutussa haastateltu ammattikoulun rehtori sanoo sen suoraan: ”Keneltäkään ei edes vahingossa lipsahda, että ammatillinen koulutus olisi arvostettu koulutus.”
Ja mitenpä arvostettaisiin, kun hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta 120 miljoonaa euroa, mutta väittää silti, ettei koulutuksesta ole leikattu. Kyllä on – ja vielä rajusti. Ammatillista koulutusta ei edes nähdä koulutuksena, vaan se sivuutetaan täysin. Koko keskustelu amiksesta on loukkaavaa ja vähättelevää.
Ristiriita koulutuspolitiikassa
Koulutuspolitiikassa on järjetön ristiriita: halutaan nostaa koulutustasoa, mutta samalla ammatillisen koulutuksen suorittaneiden mahdollisuudet jatko-opintoihin sivuutetaan täysin. Poliitikot puhuvat toistuvasti lukiolaisten jatko-opinnoista.
Olen itse harvinaisuus, sillä olen suorittanut yliopiston ammattikoulutaustan kautta. Vain noin 2 % amiksesta valmistuneista päätyy yliopistoon. Minun ei kuitenkaan pitäisi olla mikään harvinaisuus, koska toisen asteen tutkinnon – oli se sitten lukio tai ammattikoulu – pitäisi tarjota samat jatkokoulutusmahdollisuudet.
Tosiasiassa ammatillisen koulutuksen käyneille tarjotaan lähinnä huono-osaisuuden ja matalan sivistyksen leimaa. Jos yhteiskunnassa ja mediassa jatkuvasti toistellaan, ettei amiksesta voi edetä mihinkään, lopulta siihen alkaa itsekin uskoa.
Kuinka paljon panostamme siihen, että myös ammattikoulun suorittaneille jaetaan tietoa jatko-opinnoista? Että heidän siirtymistään ammattikorkeakouluun tai yliopistoon tuetaan?
Niin vähän, että 120 miljoonan leikkausta ei edes pidetä koulutusleikkauksena. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Massiivisten ammatillisen koulutuksen leikkausten jälkeen löytyy vielä päättäjä, joka esittää, että ammatillisesta koulutuksesta pitäisi leikata lisää. Tämän ehdotuksen teki Kokoomuksen Henrik Vuornos.
Ammattikoulun käyneet ovat kuntien elinvoiman ytimessä
Tämä kertoo karulla tavalla, miten ruumiillista työtä ei arvosteta ja henkinen työ nähdään ylivertaisena. Tämä ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys, vaan kertoo myös siitä, mitä osaamista ja ammatteja yhteiskunnassamme arvostetaan. Vaikka yhteiskunta on keskiluokkaistunut, eri ammatteihin liittyvä luokittelu ja toiseuttaminen eivät ole hävinneet poliittista puheista mihinkään.
Ammatillisesti koulutettujen ei pidä suostua siihen, että heidän osaamistaan pidetään toissijaisena. Ammattikoulun käyneet ovat kuntien elinvoiman ytimessä – He työskentelevät palvelualoilla, hoivatyössä, rakennusalalla ja yrittäjinä.
Haluaisinkin tietää, mitä mieltä Vuornos on kunnasta, jossa ei ole ammattikoulun käyneiden tarjoamia palveluita? Kun ei ole sähköasentajia, lähihoitajia, kokkeja, parturikampaajia tai hierojia?
Ilman amiksia yhteiskunta pysähtyy. Ammatillisen koulutuksen rajut leikkaukset heikentävät koko yhteiskunnan elinvoimaa.
