Buridanin aasi on filosofinen paradoksi, jossa aasi kuolee nälkään kahden täysin samanlaisen ja yhtä lähellä olevan heinäsuovin välissä, koska ei osaa päättää kumpaan suuntaan kävelisi syömään. Tarina onnettomasta aasista kuvaa, mitä tapahtuu, kun ei osaa tehdä päätöksiä. Paikalleen jääminen on myös valinta. Tekemättä jättäminen on myös tekemistä. Päättämättömyys oman elämänkulun rakentamisesta syntyy sosiaalisesta paineesta. Olemme omaksuneet ajatuksen, että on osattava tehdä oikeanlaisia valintoja, täydellisiä valintoja. Välttelemme virheitä, sillä pelkäämme tulla torjutuksi.
Mitä vahvemmin ihminen on mukautunut muiden mielipiteille, sitä suuremmaksi uhaksi hän kokee epäonnistumisen pelon. Mikään ei rajoita luovuutta enemmän kuin pelko epäonnistumisesta. Rajoitamme itseämme ja omaa todellisuuttamme harhalla, että muita kiinnostaisi tekemisemme. Ihminen on luonnostaan egoistinen, ihminen ajattelee itsestään käsin. Elämä on vaikeaa kaikille, vaikka sitä ulospäin ei näkisikään. Näemme toisten elämästä vain koosteen parhaista paloista, kun omasta elämästä todistamme kaikki virheet ja töppäilyt todeksi. Jos tietäisimme vain, miten jokainen ihminen kamppailee samalla tavalla itsensä kanssa, emme olisi kuin Buridanin aasi. Sen sijaan tarttuisimme toimeen, puntaroisimme vaihtoehtoja ja lopulta tekisimme päätöksen. Päätöksen polut eivät aina vie sinne, minne niiden luulisi vievän. Reittiä pitää välillä muuttaa. Jokainen otettu askel vie meitä kuitenkin eteenpäin, ei taaksepäin. Ei ole epäonnistumista vaan uuden reitin löytymistä. Henkiset voimavarat kasvavat häviöiden hetkellä. Henkilö, joka tuntee tappion kasvaa voittajaksi. Yrittäjä, joka todella yrittää ja antaa kaikkensa, inspiroi. Miksi kuvittelemme, että se olisi noloa?
Päättämättömyys on mahdollisuuksien pahin vihollinen. Jos odottaa liian pitkään sopivaa elämänvaihetta, mahdollisuus liukuu pois näkyvistä. Varmuuden tuottamaa tunnetta ei kuulu vielä kymmenenkään vuoden päästä. Kun olemme juuttuneet pimeyteen, emmekä löydä ulospääsyä, toivomme, että joku toinen tarjoaisi valon huoneeseen. Kohtaloa ei rakenna kukaan ulkopuolinen voima kuten maailmankaikkeus tai sattuma. Jokainen eletty päivä rakentaa seuraavaa päivää, huomaamme sitä tai emme. Elämä on joko tiedostamatonta reagointia arkielämän tilanteisiin ilman päämääriä tai tietoista suuntautumista ja itsensä kehittämistä kohti tavoitteita.
Monet sanovat, että tekisivät mitä vain, jos saavuttaisivat unelmansa. Jos tekisit mitä tahansa saavuttaaksesi unelmasi, ainakin yrittäisit. Eikö ole järjetöntä, ettet sitten yritä? Oman elämän päivittäminen on epämukavaa. Kasvaminen sattuu ja itsensä ylittäminen vaatii työtä. Tosin vielä kivuliaampaa on jättää edes yrittämättä ja valita kohtalokseen Buridanin aasin tarina. Kukaan ei murehdi mahdollisuuksia, joihin tarttui, vaan suree tilaisuuksia, joihin ei tarttunut. Tämänhetkiset toimintatavat ovat tuoneet sinut pisteeseen, jossa olet tällä hetkellä. Tietoinen oppiminen on konkreettisin keino vaikuttaa oman elämänsä mahdollisuuksiin. Uudet taidot, uudet mahdollisuudet. Muutos ei tapahdu itsestään vaan kyse on prosessista, johon on panostettava. On oltava valmis kasvamaan, valmis työskentelemään sen eteen. Tuloksellinen oppiminen edellyttää aina rajojen kohtaamista. Jos et joudu ponnistelemaan, et myöskään kehity. Usein vasta jälkeenpäin näemme, miten kauaksi oppimisemme on meidät johdattanut lähtöruudusta. Menneisyys on loistava väylä kaivaa esiin voimavaroja. Muistatko vielä, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassa? Missä olet tänä päivänä? Huomaatko, miten pitkän matkan olet kulkenut? Tänään aloitettu toiminta, on taitosi tulevaisuudessa. Tärkeintä on aloittaa.
Viikon vinkki:
- Jonkun toisen rohkea askel voi vahvistaa uskoa omasta pärjäämisestä. Epävarmuutta voi lieventää hakeutumalla toisten samankaltaisten seuraan. Pohdi, missä voisit tavata ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä olet.
Lukuvinkki: Rajaton mieli. Opi, elä ja kehity ilman esteitä. Jo Boaler.
