Toimin vapaaehtoisena 81-vuotiaalle henkilölle, joka asui kotona, vaikka oli selvästi laitoskuntoinen. Vanhainkotipaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, koska säästösyistä vanhuksia pyritään pitämään kotona kotihoidon turvin. Mutta mitä kotihoito käytännössä tarkoittaa? Se on 15 minuuttia päivässä: lääkkeiden jako ja kiireinen lähtö seuraavaan paikkaan.
Vanhukselle jonka vapaaehtoinen olin, sanottiin, että hän voi pyyhkiä itsensä kosteilla pyyhkeillä, koska suihkuun ei ollut aikaa viedä. Hän pääsi suihkuun kerran kahdessa viikossa. Ulos hän ei päässyt lainkaan, koska pyörätuoli ei mahtunut taloyhtiön hissiin.
Tuo 15 minuutin kotihoitokäynti oli hänen ainoa päivittäinen kontaktinsa ulkomaailmaan – minun lisäkseni ainoa ihminen, joka kysyi: “Miten voit tänään?” Ja nyt, tämän maan hallitus leikkaa tästäkin – palvelusta, jossa resurssit ovat jo valmiiksi niin tiukilla, että yhden vanhuksen luona ehditään viipyä keskimäärin 15 minuuttia. Tilalle tarjotaan turvarannekkeita ja lääkemuistutuksia videoilla.
Vanhus, jonka vapaaehtoinen olin, kuoli kaksi viikkoa sitten. Hän ei ole enää täällä kertomassa, miten loukkaavaa, epäinhimillistä ja perustuslain vastaista tämä kohtelu oli. Mutta minä olen.
Tämä vanhus, jonka vapaaehtoinen olin, olisi ollut valmis tinkimään jopa omasta hygieniastaan kunhan olisi saanut enemmän ihmiskontakteja, kunhan olisi saanut keskustella, tuntea olevansa yhä osa tätä yhteiskuntaa. Sillä yksinäisyys sairastuttaa, yksinäisyys tappaa.
Hallitus kohtelee vanhuksia kuin he olisivat unohdettavissa, näkymättömissä – kuin roskia.
Tämä on törkeää.
Tämä rikkoo ihmisarvoa.
Tämä rikkoo perustuslakia.
Vaikka et olisi kiinnostunut politiikasta – nyt pitäisi olla. Kun perustuslakia rikotaan näin räikeästi ja raha menee ihmisarvon edelle, on jokaisen syytä ottaa kantaa. Niin kauan kuin rahaa syydetään miljardiluokan yritysten yritystukiin, on turha väittää, että leikkaukset vanhuksiin ovat ”pakollisia” ja johtuvat taloustilanteesta.
