Työelämän ulkopuolella olevien nuorten aikuisten taustalta paljastuu usein turvattomuutta, epäluottamusta, päihteiden käyttöä, taloudellista ahdinkoa ja kuolemaa. Kasvatuksesta ja koulutuksesta ei voida leikata, vaan meidän on pikemminkin vahvistettava ennaltaehkäisevää työtä ja tarjottava varhaista tukea sekä puuttumista. Kasvatus ja koulutus ovat olennaisesti yhteydessä sosiaalityöhön, kuten lapsi- ja perheoikeudellisiin palveluihin ja lastensuojelutyöhön.
On täysin kestämätöntä, että varoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen löytyy vasta sitten, kun tilanne on ’pakko’, eli kun ongelmat ovat jo vaikuttaneet syvästi yksilöön ja tulevat maksamaan monin kerroin sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Ongelmat eivät synny hetkessä; merkit ovat nähtävissä päiväkodeissa, kouluissa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Resurssien ollessa vedettynä minimiin jokainen taho joutuu turvautumaan toivoon, kyllä tämä tästä- ajatteluun, vaikka kyse on pienten ihmisten elämästä.
Huostaanottojen määrä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Tilanne on todella huolestuttava. Mitä tämä kertoo yhteiskunnallisista peruspalveluista? Laitos- ja perhehoito ympäri maata maksaa noin 820 miljoonaa euroa, kun taas avohuoltoon käytetään noin 315 miljoonaa euroa. Antti Väisäsen (THL) tutkimuksen mukaan samalla rahalla, joka käytetään yhden laitosvuoden kustannuksiin, voitaisiin järjestää yli 7 vuotta intensiivistä perhetyötä tai 3000 tuntia kotipalvelua. Entä jos laitos- ja avohuoltoon käytetyt rahamäärät olisivat päinvastaiset? Panostaminen ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluihin on sekä inhimillistä että taloudellisesti kannattavaa.
Jokaisen päättäjän tavoitteena tulisi olla laadukas varhaiskasvatus ja koulutus, perheiden riittävä tukeminen, lasten osallisuuden edistäminen, lasten vapaa-ajan ja harrastusten tukeminen, turvallinen kasvuympäristö ja haavoittuvassa asemassa olevien oikeuksien suojeleminen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen panostaminen on investointi kestävään tulevaisuuteen.
